- Näyttely: Saharov-palkinto, Euroopan parlamentti ja ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa
- Laureaatit 1988 - 1999
Nelson Rolihlahla Mandela – 1988, Etelä-Afrikka
Nelson Mandela oli rasismin vastaisen taistelun henkilöitymä. Hän teki historiaa johdattamalla Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmästä kaikki rodut osallistavaan demokratiaan ja edisti kaikille yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja rauhaa.
Tämä ele kannustaa meitä pysymään uskollisena yhteiselle visiollemme maailmasta ilman sotaa, köyhyyttä ja kärsimystä. Meillä on ennen kaikkea oltava rohkeutta taistella oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta.
Anatoli Martšenko (postuumisti) – 1988, Venäjä
Edesmennyt neuvostoliittolainen toisinajattelija Anatoli Martšenko toi päivänvaloon poliittisten vankien kammottavat vankilaolot. Häntä ehdotti palkinnonsaajaksi Andrei Saharov itse.
Alexander Dubček – 1989, Slovakia
Prahan kevään johtohahmoihin kuulunut Alexander Dubček pyrki toteuttamaan Tšekkoslovakiassa demokraattisia ja talousuudistuksia. Hän taisteli koko elämänsä vapauden, itsemääräämisoikeuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Saadessani Saharov-palkinnon ajattelen kaikkia niitä, jotka olivat nykyisten uudistusten takana. Maani kansat eivät olemassaolonsa kaikkein vaikeimpinakaan hetkinä ole koskaan lakanneet tuntemasta olevansa mukana ihmiskunnan suuressa kamppailussa kohti vapautta.
Aung San Suu Kyi – 1990, Burma/Myanmar
Entinen poliittinen vanki Aung San Suu Kyi oli Myanmarin demokraattisten voimien kärkihahmo kamppailussa maassa hallinnutta sotilasjunttaa vastaan. Hän saattoi tulla henkilökohtaisesti vastaanottamaan Saharov-palkinnon vasta kaksikymmentäkolme vuotta sen myöntämisen jälkeen, 22. lokakuuta 2013.
Euroopan parlamentin puheenjohtajakokous päätti 10. syyskuuta 2020 sulkea Aung San Suu Kyin toistaiseksi Saharov-yhteisön toiminnan ulkopuolelle, koska tämä ei ole puolustanut ja suojellut rohingya-vähemmistön oikeuksia Myanmarissa, vaan on katsonut läpi sormien tähän vähemmistöön kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden rikkomuksia.
Adem Demaçi – 1991, Kosovo
”Balkanin Mandela” Adem Demaçi nousi vastustamaan serbihallinnon harjoittamaa ankaraa sortoa ja omistautui suvaitsevaisuuden ja kansanryhmien välisen sovinnon edistämiseen Kosovossa.
Ilman sananvapautta ei ole vuoropuhelua, ilman vuoropuhelua ei voi löytää totuutta ja ilman totuutta on mahdotonta edistyä.
Las Madres de Plaza de Mayo – 1992, Argentiina
Nimellä Las Madres de Plaza de Mayo (Plaza de Mayon äidit) tunnettu kansanliike vastusti rauhanomaisin keinoin sotilasjunttaa ja sortoa Argentiinassa, jossa poliittisia vastustajia katosi ja heitä kidutettiin.
Haluaisimme ikään kuin tehdä sopimuksen, jolla me kaikki sitoudumme siihen, ettei elämä eikä elämän suojelu tunne rajoja.
Hebe de Bonafini
Oslobođenje – 1993, Bosnia ja Herzegovina
Sarajevolaisen Oslobođenje-sanomalehden toimittajat taistelivat henkensä uhalla maansa yhtenäisyyden ja etnisen monimuotoisuuden puolesta sodan riehuessa entisessä Jugoslaviassa.
Säilyttää monietninen, monikansallinen, kosmopoliittinen ja suvaitseva Bosnia ja Hertsegovina ja puolustaa sitä.
Zlatko Dizdarević
Taslima Nasreen – 1994, Bangladesh
Kirjailija Taslima Nasreen vastustaa naisiin kohdistuvaa sortoa ja kaikenlaista uskonnollista ääriajattelua. Sekulaaristen näkemystensä vuoksi hänet on karkotettu Bangladeshista ja Bengalista.
Kirjailijana en voi pysyä loitolla maani tapahtumista ja eristäytyä maailmasta, jossa elän.
Leyla Zana – 1995, Turkki
Leyla Zana valittiin ensimmäisenä kurdinaisena Turkin parlamenttiin vuonna 1991. Hänen taistelunsa demokratian puolesta symboloi hänen kansansa kamppailua ihmisarvostaan ja ihmisoikeuksistaan.
He eivät voi estää tasaveroiseen ja veljelliseen rinnakkaiseloon tähtäävän rauhanomaisen taistelumme kehittymistä ja kansainvälistymistä [...] demokratiassa ja kunkin kansan oikeuksien ja identiteetin keskinäisen kunnioituksen hengessä.
Wei Jingsheng – 1996, Kiina
Kiinan hallinnon vastaisen opposition johtaja Wei Jingsheng tuo esille ihmisoikeusloukkauksia ja taistelee demokratian puolesta. Vankeus ja maanpakokaan eivät ole pystyneet vaientamaan häntä.
Saharov-palkinnolla ”Euroopan väestö kannustaa ja tukee [...] Kiinan koko ihmisoikeusliikettä.
Salima Ghezali – 1997, Algeria
Salima Ghezali on naisten oikeuksien, demokratian ja poliittisen vuoropuhelun puolustaja Algeriassa. Hän toimi yhteiskuntakriittisen La Nation -sanomalehden päätoimittajana ja on tätä nykyä naisten aseman parantamista ajavan yhdistyksen puheenjohtaja.
Perustavaa laatua olevia demokraattisia oikeuksia […] säilytetään salakavalasti ghetoissa, joista ne eivät mitenkään pääse ulos, jos ylivoimainen enemmistö kansasta pitää niitä kansan kohtalosta vähät välittävän vähemmistön yksinoikeutena.
Ibrahim Rugova - 1998, Kosovo
Kosovon ensimmäinen presidentti Ibrahim Rugova työskenteli väsymättä rauhanomaisen ratkaisun ja vuoropuhelun hyväksi. Hän omisti koko elämänsä etnisten albaanien väkivallattomalle vastarinnalle serbihallinnon harjoittamaa sortoa vastaan.
Saharov-palkinnosta on tullut kymmenvuotisen olemassaolonsa aikana rauhan, vapauden ja ihmisyyden symboli.
Xanana Gusmão - 1999, Itä-Timor
Xanana Gusmão johti Itä-Timorin kamppailua vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänestä tuli maan ensimmäinen presidentti ja myöhemmin pääministeri.
Pidän tätä palkintoa Euroopan parlamentin antamana tunnustuksena rohkeudelle, jota kansani osoitti taistellessaan sellaisen vapaan isänmaan puolesta, jossa kaikille ihmisille taataan mielipiteenvapaus ihmisyyteen kuuluvana oikeutena.